Peltokolmiolaskenta on kehitetty riistakolmiolaskennasta maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostaman rikkonaisen ja pienipiirteisen etelä- ja länsisuomalaisen maisemamosaiikin riistakantojen seurantaan. Laskennalla saadaan uutta tietoa myös tässä kulttuuriympäristössä elävien metsäriistakantojen vaihteluista ja metsästettävyydestä.

Missä?

Peltokolmioita lasketaan Kaakkois-Suomen, Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen lounaisosien, Satakunnan, Pohjanmaan ja Rannikko-Poh­janmaan alueilla sekä Oulun alueen länsiosissa.

Peltokolmio on tasasivuisen kolmion muotoinen reitti, jonka sivujen pituudet ovat 2 km ja kokonaispituus siis 6 km. Kolmio suunnitellaan kartan avulla maastoon siten, että se kulkee suunnilleen puo­liksi pelloilla (yhdestä neljänneksestä kahteen kolman­nekseen); asutustakaan ei tule kiertää, vaan reitti voi kulkea pihojen ja kylien halki.

Laskenta-aika on 1.1.–5.3. Kolmio lasketaan yhden päivän aikana. Hyvien olojen sattuessa laskenta kannattaa tehdä mahdollisimman pian. Laskenta on erittäin altis sää- ja lumioloille, minkä vuoksi sopivia laskentapäiviä ei ole kovin montaa. Laskennan tuloksiin vaikuttaa las­kentahetken säätä enemmän sen ajan säätila, jona jäl­jet ovat syntyneet eli edellisen vuorokauden. Jälkien kertymäyönä ei saa olla erityisen kovia pakkasia, lumi­sadetta tai kovia tuulia. Ylipäätään lumipeitteen on ol­tava sellainen, että myös lumikon kokoisen eläimen jäljet painuvat lumeen ja säilyvät seuraavaan päivään tunnistettavina.

Laskettavat lajit

Seuraavien lajien lumijäljet merkitään: metsäjänis, rusakko, orava, liito-orava, piisami, susi, ket­tu, supikoira, karhu, kärppä, lumikko, minkki, hilleri, nää­tä, mäyrä, ahma, saukko, ilves, kissa, villisika, valkohän­täpeura, kuusipeura, hirvi ja metsäkauris sekä peltopyy, fasaani, metso, teeri, riekko ja pyy. Linnuista kirjataan ja merkitään kartalle myös reitin ulkopuolelta tehdyt näkö­havainnot (lomakkeelle NÄHTY). Myös havaitut korpit ja kanahaukat merkitään.

Laskennan suoritus

Laskennassa edetään kävellen tai hiihtäen mahdollisimman tarkoin kolmion sivua pit­kin. Laskentaa voi edeltää esikierto, jolloin kaikki kulku-uran ylittävät jäljet peitetään tai merkitään tunnistetta­vasti. Varsinainen laskenta tehdään 1 tai 2 vrk kuluttua lumisateesta tai esikierrosta, ja siinä lasketaan kaikki uudet jäljet. Jos lunta satoi edellisen päivän aamupäi­vällä, on laskenta parempi tehdä iltapäivällä. Lyhyt ker­tymäaika on eduksi eläinkantojen ollessa vahvoja, kos­ka esim. rusakkoryhmät voivat nopeasti tuottaa vaike­asti eriteltäviä jälkikenttiä. Kaikkien lajien ollessa vähä­lukuisia on hieman pidempi kertymäaika eduksi.

Kaikki havaitut jäljet ja nähdyt linnut paikannetaan kolmion kartalle poikkiviivoilla, numeroidaan juoksevasti ja selitetään havaintolo­makkeella. Mikäli alle 20 m matkalla on tiheässä yhden lajin jälkiä, jakso paikannetaan karttaan yhdellä viivalla ja jälkimäärän summa merkitään havaintoriville. Jos useamman lajin jälkiä on tiheälti, jakso samoin paikan netaan karttaan yhdellä viivalla, jonka kohdalle kirjoi­tetaan jokaiselle lajille oma numeronsa. Lomakkeeseen kukin laji kirjataan omalle rivilleen ja havainnot yh­distetään aaltosulkeella. Esimerkissä samalla paikalla on havaittu ketun, metsäjäniksen ja oravan jälkiä. Kart­taan tehdään vain yksi merkki ja kirjoitetaan sen koh­dalle ao. pisteiden numerot. Lomakkeella vastaavat havainnot on yhdistetty aaltosululla.

Vain kulkureitin kanssa risteävät jäljet lasketaan. Jokai­nen ylitysjälki kirjataan erillisenä siinäkin tapauksessa, että useampi nähdään selvästi saman yksilön teke­mäksi.

Jos samaan jälkeen näyttää astuneen useampi peräk­käin kulkenut eläin (esim. ilves, hirvi), on jälkeä seurat­tava jonkin matkaa sellaiseen maastokohtaan, jossa jäljet erkaantuvat ja kulkijoiden lukumäärä paljastuu. Mikäli taas on ennättänyt syntyä polku (esim. rusakko, valkohäntäpeura, metsäkauris), laskijan on arvioitava jälkien lukumäärä mahdollisimman tarkasti (ei sanallis­ta arvioita, kuten ”paljon”). Tällöinkin arviointia varten voi kannattaa poiketa laskentareitiltä. Laskentaa jatke­taan kuitenkin vasta, kun tarkistuksen jälkeen on palat­tu alkuperäiselle reitiltä poikkeamispaikalle.

Lomakkeelle pyydetään merkitsemään laskijan talven­aikaisiin havaintoihin perustuva käsitys kolmion alueel­la (500 m etäisyydelle kolmion reitistä) elävien metsä­kauriiden, valkohäntäpeurojen ja kuusipeurojen todelli­sesta yksilömäärästä.